8.4.2016 (ensi-ilta)
Anni Koskela, Jutta Jurmu, Topi Lindh, Aarni Harvala, Maarit Ristimella, Karoliina Hannonen, Samuli Matinniemi, Sini Ylimäinen + tanssijat, bändi, tarpeisto ja muut lavan takana olleet.
Pitkästä aikaa päädyin muualle kuin Peacock-teatterin katsomoon, kun suunnistin Oulun kaupunginteatterin Pikisaliin katsomaan poikkitieteellisen PahkiSpeksin tämän kevään speksin ensi-iltaa.
Jos speksi ei ole terminä tuttu, niin tarkemmin voi lukea PahkiSpeksin sivuilta, mutta lyhyesti se on tanssia ja musiikkia yhdistelevä teatteriesitys, jossa improvisaatio on suuressa osassa. Yleisö voi osallistua esitykseen huutamalla "Omstart!" ja jonkin termin perään, jolloin edeltävä kohtaus esitetään uudelleen. Ensi-illassa kuului mm. "Omstart! Painikaa!" ja sitten lavalla painittiin vähän aikaa.
Pakko muuten huomauttaa jo nyt, että tämä oli ensimmäinen näkemäni speksi, joten aiempaa vertailukohtaa ei ole.
Speksin nimi oli tänä vuonna Maisteri mikä, joka on suora väännös Doctor Who -sarjan nimestä. Tohtorin sijaan ajassa seikkailee lavalla ikiopiskelija Maisteri, joka välttelee kolmannen gradunsa tekemistä. Tardis-aluksen sijaan Maisterilla on vihreä "Saa ottaa" -lapun alta löydetty Retardis. Maisteria jahtaavat takaa byrokratialle sielunsa myyneet Kelamiina ja Kelastiina sekä heidän johtajansa Anssi Kelakki. Maisterin mukaan antautuu myös fuksi Orvokki ja sitten lähdetään kohti antiikkia! Mutta kun päästään takaisin nykypäivään, kaikki ei olekaan enää ennallaan. Sotkut pitää yrittää selvittää, vaikka se vaatisikin Jaloviina-pullon apua! Lavalla käy myös kovin uskottava pienryhmäohjaaja Pro, Orvokin suuret idolit Sapfo ja Platon sekä ajassa matkustava yleisnero Leonardo da Vinci.
Varmaan ihaninta speksissä olivat hahmot. Välillä jopa äärimmilleen venytetyt koomiset piirteet sopivat esityksen henkeen, samoin hahmojen selvä synty stereotypioiden viidakoista. Itse opiskelijana nautin irvailusta niin humanistien kuin teekkarienkin suuntaan. Tai oikeastaan kaikkien opiskelijoiden. Ihana oli myös superkoominen Leonardo da Vinci, jolle tekijänoikeudet olivat tuntematon käsite. Mutta mahtavaakin mahtavammat olivat tarinan pahikset, Kelakit. Suusta tuli armotonta vittuilua, kun kaikki hakemukset hylättiin, Maisteri yritettiin sitoa opintolainaan ja akateeminen vartti muutettiin viideksi minuutiksi. Kelan kanssa taisteleminen on monelle opiskelijalle arkipäivää, joten siihen suuntaan heitetyt vitsit saivat yleisön nauramaan kunnolla. Ihanaa! Erityisesti propsit Anssi Kelakin pahisbiisille, joka oli aikamatka lapsuuteeni ja samalla myös heijasti nykyisyyttäni.
Esityksen vitsit olivat muutenkin erittäin opiskelijalähtöisiä, mikä nyt tietenkin selittyy osittain sillä, että tekijätiimi koostuu opiskelijoista. Erityisesti oululaiselle opiskelijalle esitys aukesikin paljon paremmin, kuin se esimerkiksi ulkopuoliselle olisi auennut. Keltaiset yliopiston seinät ja punainen vessan ovi ovat yliopistolaisille tuttuja näkyjä. Ja olihan siellä seinällä minun tekemäni julistekin (toimin kiltamme graafikkona)! Myös porkkanoihin viittaaminen olisi varmaan mennyt ulkopuoliselta ohi.
Nörtti sisälläni rakasti nörttivitsejä! Ihanasti viittauksia Doctor Who -sarjaan, mutta myös Star Warsiin. Enemmänkin viittauksia oli, mutta enhän minä kaikkea enää muista. Opiskelija sisälläni ihastui tuttuun maailmaan lavalla ja opiskelijaelämän hienoimpiin piirteisiin (ja vähän salaa myös Anssi Kelakin hahmoon). Sisälläni oleva teatterinharrastaja oli innoissaan vielä ensimmäinen näytöksen jälkeen, mutta oli vähän pettynyt esityksen päätyttyä.
Esityksen ongelma on nimittäin juurikin se toinen näytös. Epätoivoinen yritys koota juoni kasaan lopussa ei onnistu. Avonaisia kysymyksiä jää liikaa ja langat jäävät punomatta yhteen. En nyt viitsi spoilata, jos joku esitykseen menossa oleva eksyy tätä lukemaan, mutta toinen puolisko oli epätasainen ja loppu lässähti pahemman kerran. Biisit tuntuivat keskyttävän välillä esityksen flow'n kokonaan. En tiedä onko tämä yleistä spekseissä, mutta minua jäi häiritsemään. Tämä ei tietenkään pätenyt kaikkeen, mutta tämä oli ongelma varsinkin Maisterin ja Anssin duetossa toisessa näytöksessä. Se olisi vaatinut vähän enemmän pohjustusta alleen.
Näyttelijät lavalla antoivat kuitenkin kaikkensa ja sitä oli ilo katsoa. Ja tanssijat olivat kaikki mielettömän hyviä ja koreografiat olivat pääosin hienosti tehtyjä (pari kertaa olin hiukan sekaisin siitä, mihin kannattaisi katsoa, mutta toisaalta istuin toisessa rivissä). Tekijätiimillä on vaikuttanut olleen erittäin hauskaa esitystä tehdessä ja se heijastuu katsomoon asti. Jäi hyvä mieli, vaikka saankin tässä taas alkaa taistella itse Kelan kanssa.
Palaan ehdottomasti katsomaan PahkiSpeksiä myös ensi vuonna! Niin ja OMSTART! PORKKANOITA!
No comments:
Post a Comment